CAMP LIFE; DAY 1

Heippa,
Koko viime viikon olin siis ratsastuskeirillä Joutsassa Saaga-talli nimisellä tallilla. Voisin kertoa tallista sen verran, että se on islanninhevostalli, joka järjestää pääasiassa vaelluksia. Postauksia ei leirin takia olekaan tullut. Se oli nimittäin ihan keskellä metsää, eikä minulla olisikaan ollut mukana mitään, jolla olisin voinut päivitellä blogia! Ajattelin kuitenkin nyt, kun olen tullut takaisin, kirjoittaa leirin jokaisesta päivästä vähän tarkemmin.

Tässä näkymä tallin pihasta ja meistä lähdössä maastoon

Leiri alkoi siis sunnuntaina 21.6. virallisesti kello kuusi. Paikalle sai kuitenkin mennä jo viideksi, joten niin me teimme. Ajoimme sinne meidän mökiltämme, joka on noin 30 minuutin ajomatkan päässä. Minun ja siskojeni Lilianin ja Joannan lisäksi leirille tuli kolme meidän kaveria Beda ja Sofia (me veimme heidät leirille) sekä Pauliina, jotka kaikki siis tunsin (tietenkin) ennaltaan. Koska veimme Bedan ja Sofiankin, olimme kaikki paikalla samaan aikaan, ja Pauliinakin tuli juuri ennen meitä. Saatoimme siis heti viedä tavarat sisään meidän leirimökkiimme ja pedata omat sänkymme.

Tänä(kin) vuonna oli iloinen jälleennäkeminen tallikoira Ruusan kanssa

Meidän ei oikeastaan tarvinnut tutustua paikkoihin, sillä minä ja Beda olemme olleet leirillä nyt kuusi kertaa, Joanna ja Lilian neljä, Pauliina kolme ja Sofia kaksi kertaa. Saaga-talli on siis meille tuttu paikka!! Odotimme sitten siinä siihen kuuteen saakka, jolloin kerroimme toiveita leirin suhteen sekä jaoimme hoitohevoset. Hoitohevoset leirin aikana olivat tänä vuonna (ja aikaisempina vuosinakin) nämä; Pauliina - Duld, Lilian - Lukka, minä ja Sofia - Lóa, Joanna - Thula (+ Duld) ja Beda - Spöng (+ Lukka). Joannalla ja Bedalla oli tavallaan kaksi hoitsua, koska Spöng on jo vanha ja sillä on kesäihottumaa, eli sillä ei voi ratsastaa, ja Thula on välillä todella kärttyisä (siis näykkii) kesäihottuman vuoksi, eli sitä ei välttämättä saa hoitaa niin paljoa.

Pauliina ja Duld maastoilemassa

Ja Lilian ja Lukka

Sofia ja Lóa

Minun hoitsuni, Lóa, on siis ihana rautias viisikäyntinen issikka. Lóa on jo melko vanha mutta tallin muihin hevosiin verrattuna nuori hevonen. Luonteeltaan se on hieman säikky mutta myös herkkä hevonen. Lóa ei voi sitoa, koska sillä on vetopaniikki, mutta hoitaessa ja ratsastettaessa se on kiltti. Näin kuuden leirin mittaan siitä on tullut minulle todella tärkeä hevonen varsinkin, kun en enää ratsasta vakituisesti, ja Lóa on lähes ainoa hevonen, jolla ratsastan jotenkunten säännöllisesti <3.

Jotta myös saisimme tehdä jotain, teimme lyhyen 30 minuutin maastolenkin ilman satulaa. Ensiksi siis toiset ratsastivat hoitsuilla ja toiset kuvasivat, ja sitten vaihdettiin. Olin tässä jälkimmäisessä ryhmässä ja menin tietenkin Lóalla, joka oli ihan yhtä ihana kuin muistelin. Tämä lyhyt maastolenkki oli todella kiva "palautus ratsastuksen maailmaan", sillä en harrasta ratsastusta vakituisesti. Sää oli ihana, aurinko paistoi, ja hevoset olivat reippaalla päällä, vaikka menimmekin vain käyntiä.

Maastosta mukaan sattui tulemaan iso liuta hauskoja kuvia kuten nämä kaksi kuvaa!

Jos ette muualla, niin ainakin tässä näette kaikki ratsastamassa omilla hoitsuillaan

Veimme hevoset takaisin tarhaan ja illalla olikin sitten enää iltapala ja nukkumaanmeno. Laidunkeikkoja ei valitettavasti tällä leirillä ollut, sillä laidun ei ollut enää siellä kaukana vaan melkein tallin pihassa. Hiljaisuus oli yhdeltätoista, mutta kyllähän se meidän sänkyynmeno vähän venähti...mukana oli nimittäin tietenkin kokonainen pöydällinen karkkia, jota sitten söimme pitkin päivää (ja yötä).